16.09.2017

Voimasanat 8B+, Vol II

Martti Servo -kivellä taannoin itsekin käyneenä tuli hämmästeltyä kiven laatua, joka on fontsumaisella tekstuurilla varustettua graniittia. Toinen hämmästyksen aihe  oli kiven kulmassa jököttävä jääkaappipakastin, joka oli tuolloin juurikin avattu "Voimasanat, 8B+".  Kyseisen reitin ensinousu teki vartalon Jari Pölläsen lanseeraamalle termille "dedikoitunut". Jani itse kuvasi ensinousun prosessia seuraavasti: "This episode took about 11 days last summer and 20 days this summer, about 160 hours, close to 1500 tries and about 13 000 km of driving until it was completed. Proposed grade 8B+, only time and repeats will tell where it settles." Toistonousuprosessi vahvisti, että oululaisessa pohjavedessä asuu keskivartalon vahvistusproteiinien lisäksi myös jokin dedikoitumista ja kiveen pään hakkaamista vahvistava geeni... Vaikka olin seurannut OP:n tekemisiä jo pidemmän aikaa instagramissa, ei itselläni (ja monella muullakaan kiipeilyn aktiiviharrastajalla) ollut miehestä juuri minkäänlaista kuvaa. Mukavaa olikin, että herra ehti kiireiden ohella vastata muutamaan aihetta sivuavaan kysymykseen. 

Voimasanat 8B+, Martti Servo.


Moro ja onnittelut hienosta suoritteesta!
Tänks!

Kuka on Onni-Pekka Huumonen?
Ja vaikein heti kärkeen :D Mie oon tämmönen 25 vuotias Rollosta Ouluun rantautunut kiipeilijärenttu, joka elättää ittesä tekemällä leikkipoliisin hommia tuolla paikallisessa sairaalassa.

Paino/ Pituus/ Monta leukaa?
Painoa taitaa olla tällä hetkellä karvan verran alle 63 kiloa ja pituutta 170cm.  Leukoja ei oikeestaan tuu juurikaan hirveästi vedettyä muuta kun yhellä käellä otelaudasta. Siitä on jonkun verran aikaa ko viimeks on tullu testattua paljonko menee virallisia leukoja, mutta 32 on muistaakseni pohjat.

Minkä aikaa olet kapuillut?
Aloitin kiipeilyn vuonna 2001 isäukon ja pikkuveljen kanssa. Se harrastaminen oli toki vähän erilaista silloin kun nykyään ja varusteet oli vähän erilaisia. Kiivettin suorilla hakuilla ja jäätikköraudoilla jäätä ja kotikutoisilla piisseillä trädiä. Eipä noita tainnut olla alkuun kiipeilykenkiäkään, vaan lenkkareilla vedettiin :D Toki siinä tuli myös kiivettyä sivussa sporttia ja boulderia, mutta vuoritouhuihin se harrastaminen taisi silloin pääsääntöisesti tähdätä.

Vuorikiipeilyn harjoittelua Korouomalla pikkuveljen kanssa. Huomio myös modifioituihin
Jofa/Petzl -kypäröihin, joissa oli kuminauhalla integroidut maglitet...

Harrastaminen jäi teini-iässä joksikin aikaa tauolle, kun muut asiat kiinnosti enemmän, mutta vuonna 2010 löytyi taas kipinä aloittaa uudestaan. 2011 meni armeijan leivissä ja silloin jäi kiipeilyt melko vähille.

2012 muutin Ouluun ja aloin ulkokiipeilyn lisäksi myös treenaamaan sisällä ja siitä asti on sitten tullut harrastettua ja treenattua aktiivisesti.

Päätit ilmeisimminkin keväällä ottaa työn alle jonkun napakamman nemesiksen ja siihen kohteeksi valikoitui Voimasanat. Miksi?
Alun perin kauden nemesikseksi valikoitui Edge of darkness Luohualta, se tuntui jotenkin luontevalta kun viime kauden nemesis oli Fat hippo, johon tuo darknesi siis toppaa. Toki viime kaudelta tuli viisastuttua sen verran, että tuli otettua kylkeen toinenkin tiukempi prokkis, koska oli vielä hyvässä muistissa, että Hippo on kitkareitti, joka vaatii sopivaa keliä. Otin kakkosprokkikseksi siis Ladamiehen Luohualta, mutta kun se sitten taittui suhteellisen vähällä työstöllä, oli selvä, että pitänee ottaa joku vaikeampi reitti työn alle.

Voimasanat on ollut jonkunnäköinen haave itelle siitä asti kun Jani sen viisi vuotta sitten aukaisi. Se oli niitä aikoja kun olin innostunut ulkokiipeilyn lisäksi myös treenaamaan sisällä. Olin tosissaan vaikuttunut Janin sendivideosta ja se toimi hyvänä motivaattorina treenata kovempaa ja kovempaa.

Viime talven treenikaudella tuo reitti alkoi jollain tasolla kummittelemaan mielessä ja oli selvä, että sitä pitää päästä kopaisemaan ja testata, että miten mahdottomalta se tuntuu. Toukokuun puolessa välissä kun lumitilanne alkoi pikkuhiljaa periksi myös Rollossa, sitä käytiin sitten testaamassa ja se ei tuntunutkaan aivan mahdottomalta, sain yhtä muuvia lukuunottamatta tehtyä kaikki yksittäiset muuvit ja se oli sillä reissulla selvä, että tästä tuleekin sitten tämän kauden pääprokkis.



Janille ensinousu ei tipahtanut ihan helpolla ja ajokilsoja kyseiselle kivelle taisi tulla päälle 10000. Selvisitkö helpommalla, eli ottiko toisto paljon töitä?
Helpolla se ei tipahatnut kyllä itellekkään, mutta selvisin vähän vähemmällä. 10 sessiota se otti kaikenkaikkiaan ja arviolta noin 100 oikeaa yrkkää. Mulla oli Janiin nähden se etu, että tiesin sen olevan mahdollinen ja mulla oli betavideo Janin noususta olemassa. Vaikka en sitä lopunperin aivan samalla betalla kiivennytkään siitä oli kuitenkin iso apu. Hatunnosto Janille ensinoususta!



Missä vaiheessa alkoi realisoitumaan, että reitti voi antautua jo tänä vuonna?
Tehtiin kesäkuun puolivälin tietämillä yökeikka tuonne ja sain silloin viimeisen uupuvan muuvin tehtyä ja kaikki yksittäiset muuvit alusta loppuun siten, että jatkoin aina siitä mistä olin tippunut. Se taisi olla kolmas sessio ja silloin se taisi realisoitua, että tää on tehtävissä vielä tälle kaudelle, jos mitään ihmeitä ei tapahdu.
  
Treenasitko kevään ja kesän aikana kyseistä proggista varten jotenkin spesifisti?
En oikeastaan. Ainoat asiat mitä treenissä muutin tuota reittiä ajatellen, oli voimapyörän lisääminen useammalle päivälle viikossa, että olkapäissä ja keskivartalossa on varmasti tarpeeksi jerkkua, ja slouppiroikuntojen pidentäminen otelaudalla. Taisin jossain vaiheessa todeta, että kun jaksan roikkua Beastmaker 2000:sen tiukimissa sloupeissa 45 sekunttia, niin tuo reitti menee. Kesän treenikauden lopulla jaksoin roikkua sitten 3 x 45 sekunttia niissä.

Muuten tuntui, että paras treeni tuota reittiä varten on kiivetä sitä ja hakata vaan niitä muuveja paikan päällä.


Testailitko cavella Janin simulaattoria?
Eipä tullut testailtua. Oikeastaan Cavella ei ole joutanut treenaamaan sen jälkeen kun otin reitintekijän pestin vastaan OKK:lta, vaan on tullut treenattua sitten siellä. Eikä tullut kyllä sinnekään rakennettua mitään replikaa.

Treenaatko muutoin jonkun ohjelman mukaan, vai fiilispohjalta?
En treenaa minkään ohjelman mukaan. Jotenkin tuntuu paremmalta treenata fiilispohjalta, omaa kroppaa kuuntelemalla, kun noudattaa jotain tiettyä systeemiä ja kiivetä kellon kanssa.  Toki on tietyt jutut, jotka pyrin viikoittain tekemään, eli käytännössä otelauta, campuslauta ja coretreeni, joihin on sitten olemassa oma itetekoinen ohjelma. Muuten pyrin treenaamaan kiipeämällä mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.



Onko keskivartalon voimaominaisuudet lahjakkuusominaisuus, vai kovan työn tulos (viite: yhden käden voimapyörärullailu)?
Siihen en osaa ottaa kantaa, että miten paljon siinä on lahjakkuutta pohjalla, mutta sen mie tiiän, että kovasti oon pyrkiny tekemään töitä keskivartalon vahvistamiseksi. Mun mielestä coren vahvuudella on aika iso merkitys oikeasti tiukassa kiipeilyssä, ja sen treenaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa.


Vahvuudet/ Heikkoudet kiipeilyssä?
Loivilla muodoilla ja pienillä otteilla muuvittelu ja meinaa olla välillä vähän myrkkyä mulle, ja oon siinä selvästi huonompi kun esimerkiksi jyrkillä hänkeillä ja slouppaavilla otteilla. Pyrin kuitenkin treenaamaan siltä pohjalta, että aina kun löytyy joku asia, joka tuntuu vaikealta tai joka tuntuu olevan mun epämukavuusalueella, pyrin keskittymään siihen ja vahvistamaan sitä osa-aluetta.

Jonkinmoisena heikkoutena vois myös ehkä heittää sen, että varressa ei ole hirviästi mittaa ja apinaindeksi on aikalailla nolla, joten pitkät muuvit meinaa tuottaa välillä aika paljon päänvaivaa. Toisaalta mie näen sen kuitenkin haasteena ja pyrin siihen, että en kovin helposti ala itkemään, että joku muuvi on morpho, vaan jos joku muuvi ei mee sen takia, että se on pitkä, niin mie oon ite sillon liian heikko ja pyrin treenaamaan itteni sen verran vahvaksi, että pystyn sen tekemään. Pituuteen ei ite pysty vaikuttaa, mutta voimatasoihin onneksi pystyy. Siitä päästäänki sitten siihen mun ehottomaan vahvuuteen, joka on kyky hakata päätä seinään tarpeeksi pitkään ja tietynlainen periksi antamattomuus.
Ihan joka päivä kiipeily ei ole vain kasa epäonnistumisen kokemuksia...

Kävitkö kesällä köyden päässä, vai onko boulderointi ainut oikea juttu?
Tulihan tuota jonkun kerran käytyä itkemässä köydenjatkona Niemiselissä, mutta stamina meinaa olla vähän hakusessa, kun meinaa olla sen verran boulderikuosissa, että tahtoo puristaa ehkä vähän liikaa hyvistäkin otteista. Pakko sanoa, että kivaa vaihtelua se kuitenkin oli ja kyllä sitä tulee varmasti harrastettua jatkossakin.

Tavoitteita tulevaisuuteen? King of Sting?
Haha, ei nyt ainakaan ekana oo tuo King of Sting mielessä. Se voi olla, että se on jossain kohtaa eessä, mutta sen aika näyttää. Se vaatiiki sitten ihan omanlaisen valmistautumisen.

Seuraavaksi pitänee ottaa se Edge of darkness tosissaan työn alle, nyt kun kitkaki alkaa olla pikkuhiljaa sen puolella.

Edge of Darknesin työstöä. @Jaakko Saarenpää
Ens kaudelle ois ehottomasti tavotteena kiivetä enempi köyttä ja käydä nyt ainaki kiipeemässä Diablo pois Niemiselistä ko se meinas jäädä vähän turhan lähelle viime reissulla.


Jonkinmoista reissua vähän etelämmäskin pitää jossain kohtaan varmaan suunnitella myös, kun kuulemma kiivettävää löytyis sieltäkin suunnalta.

****

Tarinan lopuksi on vielä PAKKO liittää tuo tekstissäkin mainittu Jani Lehtolan legendaarinen videotallenne reitin ensinoususta. Syksy tulee, etsikää omat Voimasananne!