02.12.2016

Maria Skyttä - Köysikiipeilijänä boulderliigassa

Maria Skyttä tunnetaan kiipeilijöiden keskuudessa boulderoinnin sijaan enemmänkin innokkaana köysikiipeilijänä. Marian ansioihin lukeutuvat esimerkiksi SM hopea vuodelta 2014 ja useita 7C+ tikkejä ulkona niin Suomesta kuin maailmalta.

Tällä hetkellä Maria valmistautuu 10.12.2016 Norjan Haugesundissa järjestettäviin köysikiipeilyn pohjoismaiden mestaruuskisoihin. Köysikiipeilyn ohella Maria on kuitenkin toisinaan osallistunut myös boulderkisoihin ja tällä kaudella hänet nähty esimerkiksi Boulderliigan Lappeenrannan osakilpailussa. Maria treenailee aktiivisesti Kiipeilyareenalla ja on tuttu näky myös areenan boulderseinillä.

Selvitetäänpä mikä saa intohimoisen köysikiipeilijän boulderkisoihin ja kysellään Marian kisavalmistautumisesta tulevia kisoja silmälläpitäen.

Aivan alkuun avaisitko mikä saa köysiorjentoituneen kiipeilijän mukaan boulderliigan kisoihin?
Kyllä se ihan puhtaasti hauskanpidosta itsellä lähtenyt! Täytyy sanoa, että olen aika surkea boulderoinnissa, mut sitä on kiva kokeilla ja käydä kisoissa. Siellä kuitenkin saa itsestä enemmän irti kun jengi kannustaa ja yrittää tosissaan yhdessä työstää reittejä. Hyvän treenin siinä saa aikaiseksi! 

Onhan se myös tosi opettavaista käydä kiipeilemässä uusissa paikoissa eri reitintekijöiden reittejä, kun itsekin työskentelee kiipeilyhallilla. Se tukee hyvin omaa reitintekoa ja kiipeilyohjaajana toimimista.

Onnistumisen elämyksiä? Kuva: Arttu Muukkonen

Mikkelin työväen kiipeilijöiden haastattelusta kerroit, ettet harjoittele kiipeilyä mitenkään systemaattisesti vaan enemmän fiiliksen mukaan. Valmistaudutko kilpailuihin jotenkin erikseen?
Vankka urheilutausta mm. voimistelusta on ehkä aiheuttanut sen, etten enää nykyään niin tarkasti valmistaudu erikseen kisoihin. Yritän kiipeillä fiksusti eli käydä treenaamassa maltillisesti niin, että harjoitukset ovat intensiteetiltään hieman erilaisia. Kiipeilen lähes päivittäin, mutta päivät ovat selkeästi erilaisia. Toisinaan teen kovia köysitreenejä, mutta niitä seuraa yleensä aina helpompi päivä, jossa intensiteettiä lasketaan selvästi. Näin treeneihin tulee vaihtelua ja paikat pysyy kunnossa. Ennen kisoja sitten intensiteettiä pitää laskea, että palautuu ja on valmiina kisaan.

Entä onko jotain tiettyä rutiinia jota teet ennen kisaa?
Boulderkisoissa ei sinällään ole erikseen mitään valmistautumista. Sitä vaan menee paikalle ja yrittää saada itsensä hereille.

Köysikiipeilykisoissa yrityksiä on sen verran vähän, että niihin yrittää keskittyä enemmän ja valmistautua huolellisemmin. Sit jos liikaa alkaa jännittää, niin muistelen voimisteluaikoja ja niitä paikkoja, johon siellä kisoissa joutui. Siellä kisaaminen oli todella paljon jännittävämpää ja henkisesti tosi paljon rankempaa. Sen jälkeen köysikiipeilykisat tuntuu aika rennoilta. Pitää vaan löytää sopiva tasapaino valmistautumisen ja liikaa jännittämisen välillä.

Olet osallistunut tänä vuonna myös Boulderliigaan ainakin Lappeenrannassa. Miten meni?
Ei se nyt ihan hirveän hyvin mennyt, mutta kyllä sieltäkin löytyi aika siistejä onnistumisen elämyksiä. Ja kyllä sielläkin taas hyvin muisti miksi olen niin heikko boulderoinnissa. Minulta nimittäin puuttuu sellainen raaka ”äijävoima”. Sit slouppereissa en meinaa pysyä ollenkaan ja muutenkin pitkät runttausmuuvit on vaikeita.

Sit avoimesti täytyy myöntää, että välillä boulderointi pelottaa aika paljon. Jos jostain ylhäältä lipeää ja tulee huonosti alas niin siinä voi sattua. Senkään takia en bouldereilla uskalla vetää ihan urku auki, jota se kuitenkin vaatii.

Teet yhteistyötä Tenayan kanssa. Miten olet päätynyt Tenayan ”talliin”?
Se lähti oikeastaan siitä, että meille tuli Kiipeilyareenalle Tenayan kenkiä myyntiin ja olin aluksi vähän ihmeissäni, että mikähän merkki tämä on. Tavallaan kun olin tottunut siihen, että kaikki kiipeilee aika lailla samoilla kengillä ja ne varmaan on sitten parhaat. Itselläni oli sitä ennen ollut monta vuotta ongelmia varpaiden kanssa ja molemmissa jaloissa oli kokoajan rakkoja kenkien hangatessa ja painaessa. Jaloissa oli jatkuvasti kivuliaat veriset rakot, mutta jotenkin ajattelin, että se kuuluu asiaan.

Jossain vaiheessa huomasin, että jengi alkoi ostaa niitä Tenayan kenkiä ja itsekin ajattelin että pitää varmaan kokeilla. Ostin yhden testiparin ja ne oli niin hyvät ja kivuttomat, että vanhat rakot jaloista alkoivat parantua melkein saman tien. Siinä vaiheessa tajusin, että vanhoihin kenkiin ei ole paluuta.

Olen ehkä maailman huonoin myyjä, mutta omien positiivisten kokemusten jälkeen aloin suosittelemaan kenkää muillekin koska ne on minusta parhaat ja mukavimmat kengät. Niitä alkoi mennä aika hyvin kaupaksi ja sen jälkeen Tenayalta oltiin yhteydessä, että aletaan yhteistyöhön.

Itse käytän Oasia joka on tarpeeksi pehmeä omaan makuuni. Kengässä pitää olla hyvä tuntuma, jotta jalkoihin voi luottaa. Sit se huukki vaan jotenkin toimii itselle ja sillä pystyy huukkaamaan monesta sellaisesta otteesta, josta muilla kengillä en saa huukattua. Sit mukavuus on kans tärkeää eli ettei kenkä purista liikaa yhdestä paikkaa.


Mennäänpä vielä takaisin kisoihin. Onko talvelle suunnitelmia kisojen suhteen?
Seuraavan viikonloppuna on köysi PM:ät johon olen lähdössä edustamaan Suomea. Sit täällä Kiipeilyareenalla järjestetään köysikiipeilyn SM-kisat vuodenvaihteessa ja niihin aion osallistua.

Kevään Boulderliigakisoihin saatan osallistua, jos työvuorot sattuvat sopivasti. Ainakin Areenan kisoihin osallistun jos en nyt sitten joudu reitinteko- tai muihin hommiin kisapäivänä.

Yhteistyökumppanit?

Kiitokset Marialle haastattelusta ja tsemppiä tuleviin kisoihin!