19.08.2015

Hirvi matkustaa osa 8: Messner-päivä

Lämpimät kelit ajoivat ihmisen ensin Dolomiiteille, sen jälkeen trädittämään. Niin se on rinne monelle liukas. Ensimmäisen trädin jälkeen tulee toinen, kolmas, neljäs... Tiedätte kyllä. Mut toisaalta. Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.

Tätä kirjoittaessa on träditelty noin sata köydenmittaa Dolomiittien kivellä. Osa kivestä on ollut rapsakkaa, osa aivan naurettavan rapsakkaa ja välillä sitten sattuu sekaan ihan kelvollistakin kiivettävää.

Toisin kuin monessa muussa paikassa, Dolomiiteilla harmaa kivi on monesti parempilaatuista kuin keltainen. Harmaa on yleensä mukavan karheaa, pyöreää ja ennen kaikkea solidia. Keltainen on taas terävää, irtonaista ja voi jäädä käteen minä hetkenä hyvänsä.

Mitä olen oppinut trädittämisestä? Kiipeä nopsaan, koska muuten kuitenkin jäät sateeseen. Ennemmin kävelen kalliolta alas alkavassa sateessa kuin värjötän keskellä feissiä kaatosateessa. Täällä iltapäivän sateet ovat todella jokapäiväinen juttu. Sitten välillä jokapäiväinen sade on kokopäiväinen juttu :)

Tsekkaan yleensä sään useasta eri paikasta. Yhdistelen oman päätöksentekoni tueksi omien silmien välittämän tiedon, yr.no:n, Accuweatherin ja tutkakuvat. Tähän mennessä kertaakaan ei ole reitti jäänyt kiipeämättä sen takia, että kelit olisivat yllättäneet.

Yhden kerran poistuttaessa ukkonen yllätti. Eikä se oikeastaan edes yllättänyt, koska meillä oli menossa Messner-päivä.

Mikä ihme on Messner-päivä? Reinhold Messner on tirolilainen aikasta legendaarinen kiipeilijä. Herra kiipesi mm. Everestin vuonna 1978 ilman lisähappea. Messner on sitä mieltä, että reittejä ei saa pilata turhalla tai liialla pulttauksella ja että elämässä pitää olla suurta seikkailua. Senpä takia Messnerin reiteillä on ilmavaa menoa ja joskus lähestymiset ovat pitkähköjä.

Tästä päästäänkiin kastumiseen. Päätimme kiivetä legendaarisen Messnerin släbin Sasso delle Noven nyppylällä.

UKClimbingin kuvaus sektorista / reitistä:
http://www.ukclimbing.com/logbook/crag.php?id=21067

Luettiin topoa ja lähestyminen oli 130min. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu ukkosta 18-19 tienoilla illalla. Hissi aukeaa aamulla 0830. Laskeskelimme, että olisimme yläasemalla 0900, reitillä 11 tienoilla, ylhäällä 14 maissa ja siitä sitten läpsytellään takaisin hissille ja ollaan hissillä ehkä 1630. Viimeinen hissi menisi alas 1715.

Hommahan näytti paperilla todella hyvältä, mutta hyvin nopeasti tajusimme, että päivä tulee menemään **tuiksi kuin Jeesuksen pääsiäinen...

Pääsimme hissille ajoissa, olimme yläasemalla ajoissa. Sen jälkeen tajusimme, että topokuvat unohtui ottaa. Pikkuvikoja, heleppo korijata. Tänne lähestyminen oli aika helppo. Polkua numero 7 itään ja kun kallio on näkyvissä, suora lähäri reitin juurelle. Saman tien viesti Korosuolle ja jonkun ajan päästä topokuvat olivatkin puhelimen ruudulla - no worries.

Hississä matkalla ylös

Hississä matkalla ylös



Kun pääsimme ensimmäisen vuoren (tahi nyppylän) päälle, aikaa oli mennyt jo 1.5h. Näimme kuitenkin jo släbin, joten olimme ehkä hieman ylioptimistisia.

Släbi näkyy jo

Släbi näkyy jo



Jatkoimme talsimista, käännyimme polulta kohti släbiä ja kävelimme. Kävelimme vielä tovin. Aloimme olla arviolta 45-60min päässä släbistä, aikaa oli kulunut yli kolme tuntia. Suomeksi tämä tarkoitti sitä, että kello oli 12. Pilvet alkoivat myös näyttää todella uhkaavilta. Siis ei nuo kuvassa olevat vaan meidän selän takana olevat...

Vähän lähempänä

Vähän lähempänä



Pikainen tilannekatsaus:

1. Jos käännymme heti takaisin, ehdimme vähän ennen neljää hissille ja pääsemme takaisin.
2. Jos menemme kiipeämään, emme taatusti ehdi enää hissille
3. Läheinen refugio oli "pieno", eli täynnä.
4. Voip olla, että alkaa sataa ja emme pääse reittiä, emmekä ehdi hissille

Fiksu ihminen olisi ottanut option 1, mutta reitti näytti niin hienolta, että otimme option 2 tai ehkä optio 4 pääsee yllättämään.

Loppujen lopuksi olimme kallion juurella yhden maissa. Edessä oli 300m reitti ja pilvet kasaantuivat aika uhkaavasti yllemme. Korosuon Saku taas kerran joskus sanoi, että kannattaa olla nopea tai voipi päätyä tilanteisiin, joihin ei välttis halua päätyä.

Vedimme ensimmäiset kolme pitchiä simulina. Sit saavuimme vaikeamman släbiosuuden juurelle. Lähdin kiipeämään ja hetken kiivettyäni tajusin, että edelliseen varmistukseen on 30 metriä ja edessä on vielä 10m kiivettävää. Ei mitään toivoa laittaa mitään varmistuksia, koska ei ole muotoja joihin laittaa varmistuksia. Hiphei. Onneksi olin harjoitellut släbikiikkuja Nalkkilassa, muuten olisin voinut olla aika jännittyneessä mielentilassa.

Tästä lähtee

Tästä lähtee



Kipaisin 50 metriä putkeen ja löysin pari pitonia. Kakkonen ylös, liidausvuoron vaihto, 30m eteenpäin. Omalla vuorollani kiipesin jälleen n. 50m yhdellä varmistuksella. Sen jälkeen vuoronvaihto ja vähän helpompaa släbiä yhden kp:n verran. Kun aloin kakkostella, alkoi hienosti ripotella vettä. Sade kuitenkin kesti vain pari minuuttia.

Kirsti jossain kaukana

Kirsti jossain kaukana



Välillä kaukana - alhaalla

Välillä kaukana - alhaalla







Päätimme vetää loput kolme pitchiä jälleen simulina, ettemme jäisi sateen kasteltavaksi. Pääsimme toppiin, vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme alas. Ukkonen jyrisi joka puolella, mutta ei satanut vieläkään.

Ukkosta ilmassa

Ukkosta ilmassa



Pääsimme itse asiassa aika pitkälle alas ennen kuin alkoi tulla rakeita. Kello oli kolmen tienoilla, eli sade oli vähän etuajassa :)

Alastuloa

Alastuloa



Alastuloa

Alastuloa





Alastulo kesti tunnin ja sen jälkeen sama 4h matka kuin lähestyessä.

Messner-päivä toimi juuri kuten pitikin. 9h lähestymistä ja poistumista. Sen jälkeen vielä hissin yläasemalta ala-asemalle kävely. Yhteensä 10h ja 25km talsimista, 2h ja 300m kiipeilyä.

Onkos tässä hyvä mainostaa topoa, josta lähäriohjeet löytyivät? No on tietenkin :)

Rockfaxin Dolomiittien topo

Olikos Messner-päivä koko epiikin arvoinen? No totta kai oli! Jälleen kerran yksi niitä kiipeilypäiviä, jotka eivät aivan heti unohdu. Vuodet vielä kultaavat muistot, tuplaavat kävelymatkan ja piissien välit :)



Over and out!